torstai 10. tammikuuta 2008

Kirjoitushistoria

Luultavasti saatoin kirjoittaa nimeni sen oikeassa muodossaan paperille ensimmäisen kerran ehkä 3-4-vuotiaana. uuden asian oppineena sitten kopioin tätä yhtä sanaa jokaiselle mahdolliselle kirjoitusalustalle ja lisäksi tietysti signeerasin omat taiteelliset työni jo tämän ikäisenä. Seuraava kehitysvaihe oli varmaan se kun minut opetettiin kirjoittamaan valtion toimesta siinä seitsemän ikävuoden aikana. Käsialani oli jo tähän aikaan suurpiirteinen, tekstausta ei edes opetettu ikäluokalleni, jostakin tuntemattomasta syystä. Jatkoin siis käsialalla kirjoittelua ja toistuvista valituksista huolimatta en jaksanut parantaa käsialaani opettajien haluamaan suuntaan. Jostain syystä päätin vielä esitellä käsialaani huoneeni tapettiin, kirjoittamalla siihen kertotaulun, enkä jaksa vieläkään ymmärtää että miksi. No syytän tilapäistä mielenhäiriötä.

Varsinaisesti kun opin sisäistämään tekstin ja sen sisällön kirjoitin mielelläni fiktiota. Ehkä aika yleistä ala-asteella, mutta pääasiassa ei nykymaailmaan sijoittuvaa fiktiota. Tarinani olivat suhteellisen pitkiä verrattuna muihin, tietokoneelle kirjoitettuna myöhemmin huomasin että tekstin kirjaimet täyttävät jopa puolet A4-paperista! Yläasteella halusin pitää tekstityylini fiktiossa, vaikka kerronta oli kehittynyt johdonmukaisempaan suuntaan. Asiatekstit kyllä onnistuivat, tosin kunnollisesti vain silloin, kun myöhemmässä vaiheessa halusin sanoa jotain. Yläasteella, kun ei tuntunut kiinnostavan ottaa kantaa mihinkään, vaikka se asia olisikin koskenut minua itseäni. Ehkä silloin ei vain ymmärtänyt… Tai sitten se idealismi tulee vasta täysi-ikäisyyden ympärillä. Lisäksi äidinkielen numeroarviointia pudottivat luultavasti käsiala ja ehdoton kiinnostukseni minkäänlaiseen kielioppiin.

Lukiossa jatkui sama linja, tosin esseekokeissa lähdin jo soveltamaan tietoa rohkeammin (voidaan myös lukea, kirjoitin suoraan tiedon päästäni ilman mitään miellekarttoja, koska siinä on aina mennyt turhan kauan aikaa mielestäni). Kuitenkin uskalsin suuremmassa määrin poiketa yleisestä linjasta, eli suoraan kirjasta kopioimisesta ja lähdin esseetenteissä soveltamaan ja päättelemään aikaisempien tietojen mukaan. No ehkä nämä yksi yhteen ratkaisut eivät aina onnistuneet, mutta lähes, se muutti tyyliä sanomaan enemmän juuri niin miten itse halusi tai vaihtoehtoisessa tilanteessa, jos huomasi arvioinnin helpottuvan kopioimalla itse opettajan sanomia asioita paperille.

Vähän ennen koulun loppua iski suuri inspiraatiopallo ja lähdin tuottamaan teoksia niin kuvallisella kuin kirjallisella tavalla. Tätä inspiraatiointoa olen etsinyt myöhemminkin, tosin en ole sitä enää yhtä voimakkaana löytänyt, syy tähän olisi ihana tietää. Siinä 3-lukiovuoden kirjoitusten välissä ja jälkeen lähdin kirjoittamaan omia novellejani. Useat niistä perustuivat uniin, jotka olin aamulla kirjoittanut ylös. Ehkä tästä syystä monet novellinalut ovat jääneet kesken, joko laiskuuttani tai väsymyksestä. Myöhemmin näitä en ole enää jatkanut, vaikka ne vielä tallessa ovat. Joitakin lähes valmiita teoksia on, mutta kaikki ovat avoinna jatko-osille. Yksi pisin niistä, noin. 40 A4-liuskaa sisältävä novelli, sisältää jo kappaleet, kannen ja sisällysluettelon, mutta on jäänyt ilman lopullista tarkistusta ja täydennystä. Tästä piti tulla ihan oikeasti oikeassa maailmassa julkaistava novelli, tai kirja, tai ehkä siitä tuleekin, jos jaksan palata siihen vielä.

Aloitin tässä jossain vaiheessa myös nettipäiväkirjan, joka sai uuden merkinnän alkuvaiheessa joka päivä, joko yksityiselämästäni tai omasta ideologiastani kertovana. Tätä huvia jatkui puoli vuotta ja innostus lopahti, nykyään päivitysväli on keskimäärin puoli vuotta ja sekin yksityistä tapahtumien kertausta. Osittain tältä koululta toivoinkin, että saisin lisää inspiraatiota luoda jotain uutta. Myös julkisen nettiblogin tekeminen ei ole tuntunut mahdottomalta ajatukselta, päiväkirja kun sivusi sitä aika suurella otteella.

3 kommenttia:

Joshu kirjoitti...

"opetettiin kirjoittamaan valtion toimesta" <--- tosta tykkäsin :DDDD
oli jotenkin söpö kohta tossa tekstissä :)

Ja todella hyvä kirjoitus muutenkin :)
Ja kuulosti tosi kivalt toi et jos oot kirjottanu sun unii ylös!
Olis kiva lukea sellasia! ku niis ei varmaa oo useinkaa päätä eikä häntää. Olis kiva itekki joskus kirjottaa unii ylös ja lukee ja repeillä niille myöhemmin :D mut aamusin muutenki aina niin kiire, nii ei ikin muistais :(

-Joshu

Kimmo kirjoitti...

No siis, siinähän se ongelma onki, jos haluaa kirjottaa unen ylös, se tarvii kirjottaa heti ku on heränny, sen unohtaa melkein jo 5 minuutissa :D Et ei noita tuu kirjoteltua ku lähinnä lomilla ja kesällä, tällee talvella se tosiaan on hiukan vaikeempaa :p

Milja kirjoitti...

Unet on mun mielestä kanssa kiehtovia!! Että tsemppia Kimmolle vaan sen novellin julkaisussa=)

Teksti oli kivalla tavalla kirjoitettu, mielenkiintoinen lukea!!