Välillä sitä jää miettimään, että kenestä kirja oikein lopulta kertoo, isästä, pojasta, isoisästä vai isoisän liiketuttavasta? Samalla tuntuu että tyyli muuttuu sen mukaan mihin asti takaumat vievät. Sinänsä, se saa tungettua päähän mielikuvan menneestä ajasta ja sen tunnelmasta, mikä sytyttää sen mielenkiinnon, koska mennyt kulttuuri kiinnostaa.
Ehkä tämä saa kiinnittämään huomiota juuri näihin yksityiskohtiin, kuten millaisena ulkomaalainen näkee pienen, juuri teollistuneen maan. Ylipatrioottinen näkökulma siis puuttuu tältä osin, vastakohtana taas Bruno.
Niin ja miksi laittaa satunnaisesti lauseen loppuun sanoja alkamaan isolla kirjaimella?
ps. mikä tätä blogia vaivaa, rivitys ei toimi ja loppuosa lauseesta jää välillä näkymättä..
%20copy.jpg)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti