Kjell Westö - Isän nimeen II

Eniten eirtyishuomiota kiinnittyy kirjassa siihen, että kertoja ja paikkakunta, jossa takaumat tapahtuvat on kirjasta päätellen ruotsinkielinen. Se on siinä mielessä hauskaa, koska näin ei sen oleta olevan, pakostakin vääntää alueen ja päähenkilön suomenkieliseksi. sinänsä mielenkiintoista, vaikka kirjailijahan istekin on kaksikielinen.  Nyt vasta vähän pidemmälle edettyäni löydän sitä kuvakerrontaa, tavallaan sanoja joita voi jättää pois ja tarina ei muutu. Mutta ilman näitä sanoja tarina on tylsempi, tämä ei tosin ole mitään ainutlaatuista. Lisäksi kerrontatapa tuntuu erityisen tutulta, joskus olen luultavasti lukenut samantyylistä kirjaa.

Ja sitten henkilöstä Werner: En tiedä onko kyseessä inhottu vai rakastettu henkilö, kertojan mielestä, vaiko molempia. Toisaalta en ole ainakaan vielä löytänyt sitä mahdollista pahaa mitä tämä henkilö on tehnyt, vaikka kertoja sitä tuntuu huokuvan.

No, itse kylä, missä takaumat tapahtuvat on mielenkiintoinen, ehkä siksi että itsekin tunnen jollakin tavalla millaista on elää pitkään samassa paikassa, haluten eritysiesti pois, jotta voisi myöhemmin palata samaan paikkaan. 

EDIT (21:46 15.1.08):

Ilmeisesti Werner on thenyt uranvaihdoksen ja ei ole osannut toimia isänä. Hauska asetelma, sillä kritiikin kohteena on tavallaan se, ettei seuraa suoraan vanhempiensa tahtoa, vaan ajautuu muille reiteille.

Mielenkiintoista toisaalta oli se, kun tarinaan otettiin mukaan muutama sivuhenkilö kertojan kaukaisemmasta suvusta, jopa edellisvuosisadan puolelta. Lisäksi näkökulma on erilainen, kuin aikaisemmissa tuon ajan henkilöistä kertovissa teksteissä, joita on sattunut tähän mennessä eteen.