keskiviikko 23. tammikuuta 2008

Kjell Westö - Isän nimeen VII

Kappale ennen toista kirjaa kertoo erittäin hyvästä ja huonosta onnesta. Kappale, joka antaa ymmärtää mitä tapahtuu, mutta pitkittää sitä tapahtumaa lähes loppuun asti. Moukari ja kentän poikki oikeisevat ihmiset, mitä voisi tapahtua? Jotain niin uskomatonta, että sen ei voisi uskoa olevan totta, vaikka sitä hieman lievennetäänkin ja kyse onkin vain jalasta. Mutta kappaleen ajan sitä saa miettimään, että "ei näin saa käydä", etenkin kun Werner olisi vihdoin onnistunut tavoitteessaan. Onko maailma epäoikeudenmukainen, en tiedä, tämän kirjan maailma ainakin on tälle yhdelle ihmiselle.

Seuraava siirto tosin kertoo Wernerin vanhuudesta ja pojan, eli kertojan aikuistumisesta, teinivuosista yms. Miten isästä tulee isä joka ohjaa poikaansa uuteen maailmaan, pois lapsuudesta.

Ei kommentteja: